Emme kuitenkaan olleet näkymältä puolta metriä korkeammalla. Peltotilkut ovat pienoismalleja, joita ihailimme San Josessa pidetyssä pienoisrautateiden myynti- ja näyttelytapahtumassa.
Viime viikonloppuna näkemämme lennokit olivat komeita, mutta niin olivat pienoisrautatietkin. En ollut lähimainkaan näin hienoja rautatiepienoismalleja koskaan nähnyt, joten kyllä riitti katseltavaa.
Johtuneeko sitten lapsuuden nukkekotileikeistä, mutta pienoismalleja oli tavattoman viehättävä ihmetellä, vaikkei sen kummemin junaharrastaja olekaan. Ei voi kuin hämmästellä ja ihastella harrastajien äärimmäistä asiaan paneutumista ja vaivannäköä. Hienoa, että jotkut vielä jaksavat tällaista tehdä. Paikalla oli mm. workshop, jossa eräs setä opetti jotakin junankokoamishommaa siitä kiinnostuneille.
Todelliset junaharrastajat olivat pukeutuneet asianmukaisesti koneenkäyttäjän haalareihin ja hattuun.
Tapahtuma oli todella mukavan leppoisa, ja meiltä vierähtikin siellä koko iltapäivä, vaikkei messualue mikään lentokentän kokoinen ollut. Lapset viihtyivät erinomaisesti.
Harvemmin näkee kolmevuotiasta seisomassa pitkiä aikoja paikoillaan syvästi keskittyneenä. J jaksoi seisoa rautateiden varrella tuijottamassa pihiseviä, puhisevia ja piipuistaan savua puskevia junia lähes loputtomasti. Paikalla oli lapsille myös kaksi puista junarataa leikittäväksi, missä J ja K viettivätkin pitkiä aikoja täysin leikkiin uppoutuneina.
Oivallista, ystävällistunnelmaista ja rauhallista hupia oli tämä. Pienet ostoksemme maksoimme käteisellä, vaikka olisi näköjään moni muukin maksutapa käynyt!
2 kommenttia:
Juu, tiedän yhden 5-vuotiaan, joka jaksaa Aitoon vaarin kanssa rakennella ja ihailla pienoisrautatietä tuntikausia. Juurikin kirkastuksena nuori mies antoi vaarille ohjeita, kuinka rautatietietunneli pitää koristella, jotta se näyttää aidolta (sisäänmenoreuna harmaata kiveä, muuten vihreää).
Viisivuotiaat tietää nää jutut, siihen on vaarin turha lähteä yrittämään :D
Lähetä kommentti