En ehkä olisi arvannut, että asioin joskus elämässäni Tallinnan sossussa, mutta niin vain eilen tein. Lopultakin tajusin, että voin hakea täkäläisiä sosiaalietuuksia, kun Suomen Kela ei niitä meille enää suo.
Käynnin ansiosta alamme saada lapsilisää, lapsetoetus, joka on 300 kruunua (19 euroa) kuussa. Lisäksi saamme rahaa lapsen kotona hoitamisesta, lapsehooldustasu, joka on 600 kruunua (38 e) kuussa. Sossun täti sai vielä hoidettua meille myös vanhempainpäivärahaa, vanemahüvitis. Saamme sitä jopa takautuvasti, sillä Kelan tuet loppuivat joulukuun alusta alkaen. Vanhempainpäivärahaa maksetaan siihen saakka, kun J on puolitoistavuotias.
Vanhempainpäivärahaan asti olin asiointitiskillä ymmärtänyt kaiken vaivatta, mutta lopulta menin sekaisin, enkä enää tajunnut, minkä kokoinen summa vanhempainpäiväraha on. Se selvinnee tiliotetta katsomalla.
Sossukäynnin ansiosta meidät J:n kanssa liitetään lopulta myös Viron Haigekassaan eli täkäläiseen Kelaan. Se tahtoo sanoa, että perusterveydenhuolto on silloin maksutonta ja meille järjestyy oma perearst eli perhelääkäri.
Sossun kunniaksi on sanottava, että sain erinomaisen miellyttävää ja asiallista palvelua selkeäsanaiselta rouvalta. Samoin Viron sossun nettisivuja on kehuttava siitä, että jotenkin perhe-etuudet on kerrottu siellä varsin selvästi. Suomen Kelan tietoja lukiessa tuntuu välillä, että pitäisi olla jokin kryptaamisohjelma, jotta tajuaisi, miten mikäkin etuus lasketaan.
Mutta kyllä sossun eteisessä hieman slaavilaistunnelmaa sentään oli, kun väistelin kyynärpäillä tökkiviä baabushkoja jonotusnumerokoneen ääressä. Juttu on niin, että suomalainen arkailu on täällä kerta kaikkiaan unohdettava, jos joskus meinaa missään jonossa edetä yhtään mihinkään.
Vaan nyt täytyy siirtyä toiseen paikkaan istumaan. Etupihan laatoitus polttaa jalkapohjia ja nahka palaa naamasta. Se on kesä ny!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti