Suuri päivä koitti tänään: J kääntyi ensimmäistä kertaa omin voimin selältä vatsalleen. Äitiyshormonit ovat merkilliset, sillä minä lähestulkoon kyynelehdin tapauksen äärellä, kun pojan ähinä ja ponnistelu oli niin liikuttavaa. J teki käännöksensä kolme kertaa iltapäivällä. Illemmalla ei poika enää jaksanut moisia rehkiä.
Merkkitapaus on sekin, että tein elämäni ensimmäistä kertaa (joo, ihan oikeasti ekaa, en ole kovin pullantuoksuinen kotiäiti) pannukakkua ja siitä tuli aivan syötävää. Huraa! Taipaleellani kohti ruuanlaittotaitoa minua auttaa Aura Liimataisen "Parasta kotiruokaa". Se on loisto-opus kaltaisilleni, jotka tarvitsevat reseptin kananmunan keittämiseenkin. Myös Yhteishyvän ruokaliitteet olen todennut oivallisiksi.
3 kommenttia:
Suosittelen myös Marttaliiton 'Penninvenyttäjän keittokirjaa', mainio rautalankamalli.
terv. 'Pojasta/tyttärestä polvi paranee'
Ensin selältä vatsalleen, sitten ryömimään, sitten konttaamaan, sitten kävelyn alkeet, sitten juoksemaan, sitten polkupyöräilemään, sitten mopo...Ikää tulee lisää, mutta oma lapsi on aina lapsi ja aina sen perään pitää katsoa.
Hyvää perusruokaa on kaikkien armeijankäyneiden tuttu eli pataljoonapata. Keitetään ensin paljon makarooneja. Jos on lihaa, paistetaan sitä mukaan. Sitten perään kaikkea, mitä kaapista löytyy. Vihanneksiakin runsaasti mukaan, että saa neuvolassa pisteet kotiin, kun siellä kumminkin kysytään, mitä lapsi syö. Sekoitetaan, maustetaan tarpeen mukaan ja syödään maidon ja ruisleivän kera. Kyllä noilla eväillä pitäisi kasvaa. Pataan saa vaihtelua vaihtelemalla osasten keskinäisiä suhteita. Itämaista saa, kun käyttää broilerinlihaa ja maustaa runsaammin. Ruuan etuna on se, että voi samalla kertaa tehdä viikon annoksen.
Kiitoksia vinkeistä! Penninvenyttäjää ei tosiaan taidakaan hyllyssä olla, täytynee hankkia. Omat yläasteen kotitalouden kirjat ovat myös erinomaisia ruuanlaittoapulaisia.
Lähetä kommentti