Tämän illan blogiaiheitamme:
- varikset
- haikarat
- ankat
- lampaat
- tonnikalat
Takapihallemme on muuttanut variksenpoikanen. Eilen se pällisteli ruoholeikkurin päällä ja sompaili muutenkin hölmönä nurmikolla. Taitaa olla jokseenkin lentokyvytön vielä, mutta johonkin se välillä häipyy ja tulee takaisin. Ellei kyse ole teleportaatiosta, niin kai se sitten lentää.
Päivystävästä etymologista on todella kiintoisaa, että haikara on viron kielellä ´toonekurg´eli tuonen kurki. En tiedä, mahtaako kyseinen lintu tuoda tässä maassa lapsia. Tietääkö joku jotain kulttuurihistoriallista taustaa haikarasta? Onko sillä jotain synkkiä yhteyksiä kansanperinteessä, mistä johtuen nimi on täällä tuollainen? Haikaroitahan täällä piisaa, kun lähtee kaupungista maaseudulle. Sähkötolppien päässä on siellä täällä haikaranpesiä. Eesti Päevaleht uutisoi, että tänä keväänä haikarat pudottelevat erityisen paljon munia pois pesästä. Syytä tähän ei uutisen mukaan varmasti tiedetä. Tutkijat arvelevat, että haikarat jotenkin tajuaisivat, että tulossa on kuiva ja ruuan saannin kannalta huono kesä, jolloin ne eivät saisi poikasiaan ruokituksi.
Kun tuli lehdestä puhe, niin tänään tuli vihdoinkin päivän lehti, tuo mainittu EP, aamulla postilaatikkoon. Jee! Tilauksen ja tilauksen maksamisen perille saamisessa kesti aikansa, mutta nyt ollaan taas askelta lähempänä normaalia elämää, kun saa päivittäisen painomusteannoksensa.
Ankkoihin, lampaisiin ja tonnikaloihin olemme tänään tutustuneet vanhankaupungin Vene tänavalla sijaitsevassa Dominic-ravintolassa, jossa kehotamme kaikkia Tallinnassa käyviä vierailemaan. Lammascarpaccio (kirjoitetaanko se noin?) tarjoiltiin rosmariinijäätelön kanssa. Sairaan hyvää! Tässäkin herkuttelussa oli J mukana, joka seuraili tilannetta välillä vaunusta ja välillä T:n tai minun sylistä. Seurana meillä olivat S ja toinen J, joille kiitos tapaamisaloitteesta ja oivallisesta iltamasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti